Seurantaultra #2 Tays

Viimeviikkoista SVO-asiaa...

Käytiin jo viime viikon tiistainakin SVO:lla tarkistelemassa tällä kertaa B:n vointia (rv 30+6). B:n liikkeet tuntuivat tosi vaimeina muljauksina ja harvakseltaan jolloin huolestuin. Soittelin SVO:lle, että voinko luottaa kaiken olevan kunnossa jos olen sydän äänet sinä päivänä neuvolassa kuullut, mutta kuulemma niiden perusteella ei ammattilainenkaan voi sanoa mitään vauvan tilanteesta, joten lähdettiin isännän kanssa ajelemaan Tampereelle TAYS:in synnytyspäivystykseen.

Pääsin makoilemaan käyrille ja isäntäkin pääsi sängyn vierelle ihmettelemään monitorissa pomppivia lukuja. Käyrät näytti hyvältä. B:n liikkeitä tunsin muutamat, kun mahallani oleva anturi painoi ilmeisesti "haittaavasti" B:n olotilaa :) Verenpaineet olivat koholla, 128/79 (aamulla neuvolassakin jo 128/78)  ja lämpökin asteen normaalia korkeammalla 35,8. Varmuuden vuoksi jälleen pääsimme vielä lääkärille ultrattavaksi. Tällä kertaa B oli siirtynyt kohdun yläosan poikkitilasta täysin raivotarjontaan ja istukan taakse sivuttain, potkimaan A:ta kylkeen (mikä kiusankappale tuosta B:stä vielä tuleekaan :D). Molemmat vauvat ovat tähän mennessä siis muuttaneet asentoaan niin, että olen huolestunut, kun ei liikkeitä ole tullutkaan entiseen tapaan. Syynä onneksi on ollut aina tuo edessä oleva istukka tai vauvan sivuttainen asento, jolloin potkut kohdistuu aina toiseen kaveriin (Oikeesti!! Äiti ei kyllä nyt tykkää tällaisesta ollenkaan hyvää).

TAYS 25.5.-15 Rv 31+5

 

Taas niin mukava käydä äippäpolilla, kun on niin ihana henkilökunta. Sama hoitaja (kätilö) otti meidät vastaan, kuin viimeksikin. Ei edelleenkään löytänyt meistä mitään vikaa :) Pissanäyte puhdas, paineet ok ja Tirppojen sydänkäyrät kuulemma oikein erinomaiset. Vähän näytti alkukäyrällä makoillessa, että kestosupistus ois ollut päällä, mutta hiipu onneks loppua kohden eikä ollut edes nimeksikään mikään kamalan kipiä... Vähän kivisti vaan ehkä :D Mutta tääkin menee niin sen piikkiin, että isä jätti meidät miljoonankilometrin päähän sairaalasta bussipysäkille ja mulla oli jo tavattoman kova vessahätä!! Koita siinä nyt sitten kävellä rivakasti, pidätellä ja rukoilla, ettei A vain vahingossakaan mojauta virtsarakkoa kohden. No mutta tulipahan pidätyskyky testattua! Aika loistavasti lihakset viel toimii :D

Mutta takas asiaan....

Päästiin sitten taas pienen odottelun jälkeen lääkärin ultrattavaks jne. Kohdunkaula lyhentynyt viimekertaisesta ehkä sentillä (väliä viikko), vähän pehmentymistä, ulkosuu sormelle auki, mutta sisäsuu suljettu eikä irvistä edes painaessa. Ja tällaiseen mielikuvaan mä jäin, että kaikki on oikein mainiosti! Ei tullu mitään kieltoja tai kehotuksia hiljentää tahtia. Tosin mähän olen aika rennosti joutunut ottaa jo muutenkin noiden kipujen takia.

Mutta arvatkaas mitä!? Meidän vauva A oli heittäytynyt vallan hankalaks ja loikoili nyt tyystin alhaalla poikkitilassa. Juu-u. Selkä siellä kohdunsuulla ja peppu painaa oikeanpuoleisia lantioluita. B on jälleen ylhäällä kylkiluiden tuntumassa, missäpä muussa kuin POIKKITILASSA. Mua nyt oikeasti hieman naurattaa nää kavereiden touhut, vaikka kipiäähän tuo tekee. Kohtu venyy sivusuunnassa ja kohta niiltä kyllä loppuu tila! Toivottavasti tajuaisivat nyt kohta jo kääntyä pysyvästi pitkittäin niin antais mukavammin myöden tuo mahakin. A:n painoarvio oli 1600g ja B:n 1750g. Molemmilla normaalisti lapsivettä ja virtaukset hyvät.

Mulla olis ollut vie kourallinen niitä kysymyksiäkin esittää sille ultraavalle lääkärille, mutta hän vaikutti suht kokemattomalta (minkä ei todellakaan pitäisi antaa vaikuttaa asiaan!!) ja olin taas niin yllättyneenä noista Tirppojen asennoista. En tiedä pystyykö tässä mitenkään muuten valmistautumaan synnytykseen muuta kuin koittaa henkisesti olla taas avoin ottaa tilanteet vastaan niin kuin ne sitten vastaan tulee. No mutta parin viikon päästä sitten uudelleen seuranta ultraan äippäpolille... "Niin siis jos et oo vielä siis jakaantunut", kuten tämä ihana uutta aikaa tuova kätilö asiaa kommentoi :D No ei vissiin oo pelkoo, että nyt kahden viikon sisällä synnyttäisin! Kyllä me suht pitkälle vielä päästään tän kokoonpanon kanssa :)

Muuta...

Ihan poikki koko nainen! Eilisestä reissaamisestahan tää väsymys ja turvotus vissiin nyt johtuu. Iltaan mennessä alkaa jo olo normalisoituun, mutta aamu oli kyllä yhtä tuskaa. Heräsin puoli viideltä aamulla järkyttävään päänsärkyyn. Koko aamu menikin sitten oikeastaan nukkuessa pieniä pätkiä sohvalla. Kotimittarilla kun mittailin niin aika alhasia paineita näytti 98/62. Ei muuta kuin kahvia pari kuppia heti, kun tuntu siltä ettei sen haju enää ällöttäis. Olo kyllä parani ja kun vielä muistaa juoda tota vettä riittävästi niin kyllä tää tästä lähtee taas käyntiin.

Sahalahden mummu ja vaarikin tuli nappaan nuorimmaisen pariks päivää hoitoonsa niin kyllä tässä saa itse vedellä lepiä ja poika taas päiviinsä aktiviteetteja. Ihania ovat isovanhemmat kaikki, kun auttelevat näin. Vähän epäilen tosin tota mun lepäämistä nyt, koska kotihommat kasautuu. Jos sitä sitten hitaalla tahdilla tekis noita kotihommia pois jaloista, kun ei oo sitä hovimestaria vie niitä tekemässä ;) Mut tää ilta kerätään vie ihan lunkisti taas voimia sohvalla.

 

 

Supistuksia...

ja sairaalakassin pakkaamista.

Joo! Nyt tuli töpinää töppösiin taas kerran :D
Äidilleni eilen tokasin kotiin päin lähteissäni, että täytyy alkaa pakkaileen sairaalakassia valmiiksi. Huomasin, että äiteen ilme hieman muuttu ja tais nielasta kahviaan vähän väärään kurkkuunkin, ennen kuin tajusin selventää, ettei se lähtö siis vielä tänään olis tulossa :) Tarkensin sitten vaan, että viikon aikana on oikeastaan joka päivä tullut jonkinlaista uutta vaivaa mukaan kuvioihin niin eipä se vissiin ihan kamalan turhaa ennakointia olis pakata kassi valmiiksi. Laskeskelin, että raskausviikko 37+ alkaa kuitenkin JO 44.päivän päästä...

Tänä aamuna heräsin sitten kuudenmaissa vessaan (rv 30+5) ja kävin poikkeen jääkaapin kautta hörppäämässä lasillisen mehua. Yleensä oon yönkin aikana tuntenut vauvojen möyrinää mahassa aika ajoin, mutta nyt en ollut liikkeisiin havahtunut koko yönä. Palasin takas sänkyyn makoilemaan suht virkeänä ja odotellen vauvojen heräilyä, kunnes huomasin tapahtuvan ihan jotain muuta. Aaltoileva juiliminen lantion seudulla sekä alavatsalla ja näiden kaveriksi ilmaantui jomotus alaselkäänkin!! Tunnin ajan niitä supistuksia tuli, enkä kyllä vielä pahemmin ehtinyt huolestua asiasta, koska eivät olleet A) kovin napakoita ja B) keskityin oikeastaan ennemminkin hakemaan niitä vauvojen liikkeitä. Tovin sain painella mahaa ennen kuin alkoi vauvojen muljuaminen. Molemmat chek! Tarkistin vielä B:n sykkeet doplerilla, koska mulla on sellanen fiilis, että hän on hakeutunut nyt uuteen asentoon mahassa. Luultavasti B on nyt enemmän piilossa istukan takana ja sen takia PALJON rauhallisempikin kuin ennen.  A:n sydän ääniä en oo ite saanut toviin bongattua doplerilla, mutta liikkeitä kylläkin senkin edestä.

Niin se sairaalakassi...

No sainhan mä siis eilen sitten jo kirjoitettua jopa listan mitä sinne kassiin pitäisi tulla:

- neuvolakortti (kulkee nykyään kyllä mukana jo ihan kauppareissullakin)
- peseytymisvälineet (shampoo & hoitoaine, hammasharja + -tahna)
- hiustenkuivain
- harja + pinnit jne.
- imetysliivit
- liivinsuojat
- siteet
- huulirasva
- rasva
- VILLASUKAT!
- sisäkengät
- puhelin ja laturi
- vihko ja kynä
- tabletti ja netti (voi olla, että sairaalassa vietetyt unettomat yöt lieventyis ja onhan siinä Hangouts ;))
- silmälasit
- ehostustarvikkeet
- SUKLAATA!
- kotiutumisvaatteet (ellei isäntä tuo sitten joku kerta tullessaan, kun tietää säästä paremmin)

Nää ei todellakaan ole missään tärkeysjärjestyksessä :D
Pääasia vissiin, että tuo neuvolakortti olis mukana, kun lähtö tulee.
Imetysliivejäkin pitäs hommata. Yhdet mulla on, mut kyllä muutamat lisää tarvis jostain etsiä.
Minikokoinen shamppoo pullo pitäis metsästää jostain kaupasta. Hoitoaine mulla on kaapissa. Minkä lie tuotteen kaupanpäällisenä nyt sitten tullutkaan :) Vaikka lista näyttää kovin pitkältä niin eihän nuo kovin isoa kassia vaadi. Tietysti riippuen siitä, millaisen varaston mielin ottaa suklaata mukaan ;) Mutta se on tosi, että mitään suklaavarastoa ei kyllä ole enää synnärille lähtiessä jos nyt jo niitä levyjä alan kassiin pakkaamaan!

Tirppojenhan vaatteet taas voi isäntä tuoda sitten mukanaan aikanaan. Tai jos kotiudun ennen vauvoja niin pääsenhän sitten itsekkin niitä taas valkkaamaan :)

Nyt on ollut taas niin "rankkaa" istua tässä kirjoittelemassa, että kivut alkaa yltyä. Sohva kutsuu ja taidanpa keskittyä taas kiinnittämään huomiota vauvojen liikehdintään :)

P.S. Kokeilin jo ihan konkreettisesti aloittaa tuota sairaalakassin pakkaamista. Puolen tunnin yrittämisellä sain sinne villasukat... En siis saa vielä tähän postaukseen kuvaa valmiista kassista odottamassa h-hetkeä *virn*

Maaginen Rv 30+

ja mahan kasvattelua...

 

Aikamoiseen kanveesiin on tän kropan kanssa jo joutunut. Kaikkea en toki voi laittaa täysin raskauden piikkiin, koska herkut on maistuneet nyt paremmin, kuin pariin vuoteen ja kiloja on kertynyt mahtavat 20 kg!
Kipuja on joka päivä nivusissa ja häpyliitoksessa. Olen aika paljon kysellyt apuja häpyliitoskipuihin niin neuvolasta, kuin äippäpoliltakin ja aina samaa vastausta on tarjottu; tukivyö ja särkylääkkeet. No, mulla on nyt lisäksi fyssarilta lainassa SI-tukivyö kahden oman tukivyöni seuraksi. Ensivaikutelma tuon SI-tukivyön kanssa on, että ei anna sen parempaa tukea kuin muukaan kokeilemani tukivyö. Oikeastaan lisää vain paineen tunnetta alakerrassa. Veikkaan, että suurin syy näihin mahtaviin häpyliitos- ja nivuskipuihin on tuo A:n perätarjonta, jota hän ei nyt ole suostunut muuttamaan. Mutta jos nyt jotain hyvääkin pitää hakea niin luojalle kiitos olen sentään välttynyt selkäkivuilta. Niitä oikeastaan olenkin eniten tässä odotellut ja pelännyt *kop kop kop* Liekö muuten näissä Tirpoissa sitten positiivinen syy siihen miksei niitä ole ilmaantunut, koska on pakko pitää ryhtiä hyvänä ja noudattaa ergonomisia liikkeitä muutenkin. Kun ei taivu niin ei taivu :D

Käynti äitipolilla 12.5.-15

Tiistaina siirryimme TAYSsiin seurailemaan tuplien kasvua. Todella miellyttävä käynti ja sain vihdoinkin vastauksia mieltäni painaviin kysymyksiin -> neuvolassa ei olla koskaan osattu vastata kaksosraskauteen liittyvissä asioissa.

Sain kuulla, että alatiesynnytys ei edelleenkään ole täysin poissuljettu vaihtoehto, vaikka A onkin perätilassa. Mikäli kaikki muut Tirppojen synnytykseen vaikuttavat asiat sujuvat hyvin ja tilanne on optimaalinen niin kyllä tällä lantiolla kuulemma saadaan perätilasynnytyskin hoidettua. Mutta tosiaan! Olosuhteiden on oltava aika täydelliset tuohon tilanteeseen. On varmaan parempi kuitenkin vielä asennoitua ensi sijaisesti tuohon sektioon ja tietysti siihen, että vauvat tulevat viihtymät mahassani vielä piiiiitkään :) Kaikki päätetään lopullisesti vasta sitten, kun synnytys käynnistyy ja tilanteet tiedetään.

Tietysti tuosta avautuneesta alatiesynnytyksen mahdollisuudesta mieleeni tuli uusia kysymyksiä, kuten:
- mitkä viikot ovat vielä ihanteellisia alatiesynnytys yritykseen?
- kuvataanko lantioni varmuuden vuoksi, vaikka olen jo aikasemmin puskenut alateitse ulos reilut 4kg painavat pojat?
- vauvojen yhteen kiilautumisriski?
- kyetäänkö molempia vauvojen tilannetta seuraamaan tasapuolisesti ulkopuolelta käsin?
- jos A:n napanuora onkin kiertyneenä kaulalle, miten toimitaan?
- päästäänkö riittävän nopeasti siirtymään hätäsektioon jos A jää jumiin tjms?
- saanko paikalle perätilasynnytyksiä hoitaneen henkilökunnan? Muuten en ala koko touhuun!


Kyselin myös polikäynnillä ohjeita siihen, kuinka tulee toimia jos lapsivedet menee/säännölliset supistukset alkavat. Lääkäri neuvoi, että lapsivesien mennessä tulee mennä makuuasentoon ja soittaa heti ambulanssi. Tällöin tulee olla aika tiiviisti vaakatasossa, koska on vaara, että napanuora luiskahtaa vesien mukana ulos (syynä siis A:n PT).
Säännöllisten supistusten alkaessakaan ei parane jäädä kotiin aikailemaan ja miettimään lähdetäänkö synnärille vai ei. Omalla autolla voimme tuolloin kyllä lähteä matkaan ja vielä painotettiin hyvin vahvasti, että kaksosraskauteen ei liity koskaan ns. turhia sairaalakäyntejä. 

Aika vähän olen googlettamalla löytänyt mitään synnytykseen liittyvää, jossa A olisi perätarjonnassa ja synnytys suoritettu alakautta. Mikäli itse käyn läpi tuon synnytystavan (mistä vielä tähän mennessä tiedän niin vähän) niin toivon hartaasti olevani avuksi edes jollekin, joka käy ehkä joskus kaikkea tätä samaa läpi tuplaraskaudessaan :) Toivoa tietysti voi vielä olla, että A mahtuisi kääntymään vielä raivotarjontaan...

Nyt on pakko lopettaa tämän kertainen blogitekstini, koska lantio-, nivus- ja häpyliitoskivut pahenevat mitä kauemmin istun.

Pyykkipäivä!

Sunnuntain siivouspäivän aikana sain taas sykäyksen alkaa järjestelemään asioita, kun pelästyin, että housuihin tihkuttaa lapsivettä. Kaiken sen hätääntymisen ja tsiigailun jälkeen päädyin siihen tulokseen, että väärä hälyytys ja kyseessä on ihan omat vetiset eritteet :D (Anteeks kovasti eritepitoisesta tekstistä :) ).
No joka tapauksessa! Keskiviikko iltana saan vihdoin kauan odottamani vaatekaapit ja pääsen silittään ja viikkaan pikkuruisten vaatteita niille tarkoitettuun OMAAN kaappiin. Tuota vaatteiden silittämistä tuskin tulee tapahtumaan tämän kerran jälkeen enää kovin montaa kertaa. Ihan vain ajatellen sitä aikaa, jolloin tuplat tulevat täyttämään kädet järkyttävällä työmäärällä.

Eilen aamukahvilla ollessani jo hieroskelin käsiäni, että uskaltaako sitä laittaa pyykkikoneen pyöriin, kun en vielä tiennyt tulisiko lähtö tarkistusreissulle SVO:lle/äippäpolille tuon vuodon takia.  Eipä onneksi tarvinut lähteä ja pyykkikone pyörittelikin ahkerasti pikkuvaatteita, lakanoita ja harsoja ainakin kolmen koneellisen verran päivän mittaan. Tässä oikeastaan samalla kertaa pääsee kunnolla kartoittamaan kuinka paljon mitäkin vaatetta on ja tarvitaanko jotain erityisesti lisää, kuhan vaatteet kuivuvat. Nyt muunmuassa selvisi jo, että harsot eivät vielä riitä millään!

Mutta yhtä asiaa en voi olla naureskelematta tässä pienten vaatteiden pesupäivien lomassa; Siis mullahan on ihan kamala urakka edessä noiden vaatteiden kanssa, jottei isäntä niistäkään hoksaa millaisia kavereita sieltä on meille tulossa! Varmuuden vuoksihan mun on pestävä niin poikien kuin tyttöjenkin vaatteet!!

 

  Pyykki tuoksuu pitkästä aikaa.

Meillä on käytetty vanhimman pojan atooppisen ihon takia aivan tyystin noita hajusteettomia- ja hellävaraisia pyykinpesuaineita (Neutral, MiniRisk) noin kymmenisen vuotta Moneen vuoteen en ole edes koskenut huuhteluaineisiin, mutta nyt jokin aika sitten ostin meille sellaisen Softlan huuhteluainepullon kokeiluun. Käyttövaatteisiinhan en ole huuhteluainetta käyttänyt, ainoastaan lakanapyykkiin. Uskaltaudun sitten laittamaan huuhteluainetta myös koneelliseen tirppojen puklurättejä, lakanoita ja pyyhkeitä. Ihanan huumaava tuoksu valtasi alakerran eilen ja kuinka ihanan pehmeiltä ne pyykit tuntuikaan pesun jälkeen!! Jos tästä nyt ei ole pahemmin haittaa esikoisen - tai tulevien vauvojen iholle niin ehkä pitäydyn tässä minimaalisessa luksuksessa, jota huuhteluaine arkeeni tuo :)





Nyt vaan sormet ristiin ja toivomaan, että haalimani muumiastiat saisivat uuden kodin ja minä saisin ostaa sen jälkeen elämääni helpottavat kuivausrummun ja pihalle asennettavan pyörivän pyykinkuivaustelineen! Oi mitä luksusta se olisikaan <3

Täällä aloiteltiin tämän päivän pyykkirupeama aamulla jo ennen kello seitsemää! Kaikille siis oikein tehokasta ja aurinkoista tiistaita !!

Rakenne ultrassa käyty...

Viimeviikolla siis käytiin rakenneultrassa jossa kaikki näytti olevan pääpiirteittäin hyvin. Vauva A painoi 349g ja B 347g, joten ravinnon jako tuohon saakka sujui tasaisesti :) Uusinta ultrassa kävin eilen, jossa tarkistettiin vauvojen sydämet ja muutamat muut rakenteet vielä paremmin, koska viimeksi näitä ei nähty. Myös koko eroa oli havaittavissa jo A:n ja B:n välillä. Minulla on molemmat istukat aika lailla mahan etuseinässä. Toinen istukka vielä jännästi kiertyneenä sivulle ja taakse ja vielä aika likellä kohdun suuta (n.2,5cm). Vaadittava etäisyys olisi kuulemma noin 4cm, mutta toivoahan on, että istukka siitä vielä itsekseen nousee ja vetäytyy kauemmaksi.

Tällä kertaa menin ultraan yksin ja sain tilaisuuden varmistaa ultraajalta olinko edellis viikon ultrakuvista katsellut vauvojen sukupuolia oikein. No kyllä vain!! Valitettavasti en asiaa pysty vielä julkisesti ilmoittamaan, koska avokkini haluaa pitää jännityksen loppuun saakka :) Kunnioitamme tätä siis.

Joka tapauksessa seuraava seurantaultra on n. 5 viikon kuluttua ja ennen tuota ultraa ehdin vielä pyörähtää neuvolassakin, josta pitäisi nuo KELAn paperit vihdoin saada käteen. Pääsee niitäkin asioita laittamaan sitten jo eteen päin. Muunmuassa äitiyspakkausta voipi alkaa suunnittella tilaavansa <3 Minulle nyt on suht se ja sama kumman vuoden pakkaus sieltä pamahtaa, 2014 vai 2015, tykkään molemmista.

Kevät!

Ihanaa! Aurinko paistaa ja lumet sulaa <3 Ja voi tsiisus, miten tää aika voi kulua näin nopeasti! Tänään  21+2 ja edessä olisi vain noin 16.viikkoa (jos sitäkään)!!! Tuntuu, että en ehdi tai yksinkertaisesti vain jaksa tehdä kaikkea mitä pitäis. Maha alkaa oleen jo suht kookas ja kasvaa kovin nopeasti. Ryhdin kun pitää hyvänä niin maha ei paina kylkiluita ja riittävät sohvalla makoilu hetket pitävät nivusten kipeytymisen kurissa... niimpä joo.

Tänään kuitenkin oli peli menetetty jo ennen puoltapäivää! Nivuset ihan tulessa ja edessä häämötti kauppareissu villiintyneet 2,5 vuotiaan kanssa. Ei tarttenut enää unelmoida lähtevänsä rentouttavalle rattailuajelulle kevät auringon paisteeseen vaan piti soittaa avokki tuomaan auto kotio, että päästään ruokakauppaan ja asioille.

Olipahan reissu! En nyt vähään aikaan taas anna tuon koltiaisen päästellä kaupassa pikkukärryjen kanssa. Mistä se on saanut tollasen riiviöpistoksen nyt yhtäkkiä?? Auringosta??!
Kärryihin poika yritti heitellä vanukkaita, keksejä ja kaikkea mitä nyt oli tän taaperon käsien ulottuvilla. PUUH! No siinä onneks meni ohitse äidinkin mielihalut kermamunkkeja kohtaan, kun piti hillitä tätä pienempää hamstraajaa :D No pahinta itkupotkuraivaria ei kuitenkaan tullu, vaikka poika kävikin lattialla istumassa ja huutamassa pää punaisena, kun en suostunut tulemaan juuri siihen suuntaan mihin hänen mielestään olisi pitänyt mennä. Mmm... ja mietin, että mikä aivopieru tuli just silloin, kun piti noita kärryjä valita...

Kotona sitten kyllä ajattelin, että tänään nukutan pojan päikkäreille vaikka väkisin, koska tästä asiasta olen nyt muutamana päivänä niin helposti lipsunut ja saanut tutaa iltasella sen karvaan kohtalon, että poika käy ylikierroksilla ja iltatoimet menee plörinäksi. Ja voi että nyt on helpottunut olo! Poika nukahti pienoisten tappeluiden jälkeen kainaloon meidän sänkyymme ja mä pääsin tämän episodin jälkeen rentoutuun ruoan laiton pariin. Perjantain kunniaksi väsäsin Igorin kanaa! On se niiiin hyvää!!!

 

 

Igorin kanaa.

Taitaa tänä iltana saunan kiuas lämmetä heti, kun poika on yöunilla... Jos tuo päätä ympäröivä kiristävä panta häviäis ja nivuskipu hellittäis... taidanpa suoda itselleni myös muutaman lakun...

Hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!

Puoliväli ja osaan vihdoin nauttia!

Taakan kevennys.

Nyt täytyy julkisesti kiittää omaa äitiäni! Hän on ollut avain siihen, että masennukseni on laantunut ja mielenvirkeyteni palannut. Äidin kanssa ollaan säädetty todella paljon noita tarvittavia hankintoja vauvoja varten. Jotenkin tuntuu siltä, että vaunujen ja turvakaukalon + telakan ostaminen ja näkeminen tuolla oman talon alakerrassa on edesauttanut sitä, että tää odotus on konkretisoitunut mulle ihan uudella tavalla :) Toki tässä on myös se, että päivä päivältä tunnen vauvojen liikkeet aina paremmin ja voimakkaampina <3 (Nyt myös avomies on saanut tuntea liikkeet mahan päältä.)

Mahan lämmittäjistä ei oo pulaa...

Hankinnat:

Tähän mennessä on tullut lähipiiristä vaatelähetyksiä, suurin osa käytettynä ja muutamia ihan uusiakin. Nyt alkaa siis jo oleen tarve myös hankkia sitä vaatekaappia tuonne meidän makuuhuoneeseen, koska en jaksa katsella niitä vaatekasseja seinän vierustoilla ja meidän vaatehuonekkin pursuaa jo valmiiksi ylimääräistä sälää. Ei muuta kuin tori.fi taas auki ja metsästään!

Tori.fi on siitä mainio paikka oikeasti! Sieltä todellakin löytää hyväkuntoista tavaraa sopuhintaan ja tavaran voi sovittaessa noutaa vaikka samana päivänä! Näin mä löysin juuri mm. nämä meidän tuplarattaat (tai äitihän nämä bongas!) ja turvakaukalon telakalla ja Angel Sounds kotidoplerin.

Tuplarattaat on merkkiä EASYWALKER DUO vm.2009/-10. Värinä on pirteä "lime". Rakastuin totaalisesti näiden rattaiden luottamusta herättävään ja tukevaan runkoon! Putket on alumiinia ja on kyllä kevyet työnnellä. Tai no, eihän mulla ole ollut vielä täyttä lastia kyydissä muuta kuin tuo nuorimmainen, joka ei malttaisi näistä uusista rattaista tulla ollenkaan pois :) "Äiti mä nukun päikkälit vauvan kans täällä!"
Uutenahan nuo rattaat maksavat maltaita (ovh. 729,00€), joten olen erittäin tyytyväinen, että sain haluamani kulkupelin hintaan 250€. Mmm, no onhan noissa rattaissa käytön jälkiä, mutta missäpä lapsiperheen kalustuksessa ei olisi?!! Mä ehkä just ja just kestän parit tahrat jos oon niillä säästänyt budjetista karkeesti 500€ ;) 


Ns. "salamakaupat" tehtiin turvakaukalosta ja telakasta. Kaupat tehtiin juurikin samana päivänä, kun myyjään ensimmäisen kerran otin yhteyttä. Nyt meillä siis odottelee käyttäjäänsä Maxi-Cosi Cabriofix, joka napsautetaan helposti autoon asennettavaan telakkaan ja jonka saa adaptereiden avulla myös kiinnitettyä noiden ostamieni vaunujen runkoon *thumbs up!*
Bongasin muuten jostain nettikaupasta nuo adapterit noihin vanhemman mallisiin Easywalker Duohin. Hinta ei muistaakseni ollut kovin paha (35€/pari). Harmikseni nyt vain en löydä tuota oikeaa sivua josta tuon tarjouksen löysin :( Tuntuu nimittäin kyseiset adapterit olevan hieman kiven alla! No jospa tässäkin asiassa maltti on valttia ja löydän tarvitsemani ennen tuplien syntymää (joko uutena tai sitten käytettynä). Ja mikäli löydän tuon verkkokaupan sivun vielä jostain niin linkitän sen tähän blogiini vielä jos vaikka joku muukin kaipailee samoja vekottimia :)

Angel Sounds kotidoplerin ostin meille rv 15 paikkeilla tämänkin myös siis tori.fistä. Oikein kätevä laite!! Maksoin 20€ muistaakseni ja on ollut hintansa väärti.  Tuohon mennessä ei kertaakaan oltu kuunneltu neuvolassakaan vielä sykkeitä ja tuntui, että "SE JOKIN" jäi puuttumaan. Nyt sitten ollaan saatu hiljentyä metsästään tirppojen sydän ääniä silloin tällöin aina iltaisin, kun talo hiljenee muusta melusta. Tai olihan meillä tässä yks ilta koko poppoo koolla, kun kuunneltiin vauvoja :) Samalla tietysti piti testata isoille pojille, kuinka heidän sydämen sykkeensä kuuluu :D

Mutta nyt ei muuta kuin *POKS POKS* Rv 20+0 ja huomenna aamulla rakenneultraan <3 

Kropan ehdoilla (Rv 15-18+)

Väsymys ja masennus.

No nyt sen sanoin. Alkaa oikein itkettään, kun kykenee myöntään itselleen, että voimat alkaa olee lopussa.
Edellisen postauksen jälkeen alkoi nukkumisvaikeudet.
 - en saa sopivaa nukkumisasentoa
 - ylipehmeä patja, joka ei tarjoa kropan vaatimaa tukea
 - yölliset vessareissut
 - valmiiksi pieniä lapsia; yöheräilyt ja tulee tarkistettua joka yö onko peitto päällä jne.
 ja loppupeleissä eräs kaunis aamu ajattelin vain vihaavani tätä elämää...

Onneks on mummot!! Aivan ihania tapauksia <3 Nuorimmainen on nyt siis kahteen otteeseen lyhyen ajan sisällä päässyt mummojen hoiviin ja tämä mamma on saanut koittaa levätä fyysisesti. Ainoa mikä edelleen painaa on se, että tunnen olevani edelleen tän raskauden kanssa aika yksin. Suoraan sanottuna; miestä ei  raskaus kiinnosta niin paljon kuin toivoisin... Aika pään tyhjentävä ajatus...

Onneks tajusin itse ottaa yhteyksiä ammattihenkilöön ja ns. "tungin" itseni neuvolaan jutteleen ja tarkistuttaan muutenkin tilannetta. Tuntuu väärältä, että tarvitsen vieraan ihmisen jolle puhua asioista. Eikö tuon tutun, kotonakin pyörivän miehen pitäisi olla se, jota kiinnostaisi kuunnella ja jutella? Mutta voin sanoa, että kyllä harteilta tipahti niin suuri paino tuon neuvolassa käynnin jälkeen, että moista olotilaa en muista kokeneeni pitkään aikaan! Mmm... Mutta ei se arki siitä miksikään muutu. Omatuntoa soimaa se, että on jälleen surullinen ja masentunut ja kuitenkin vauvojen takia pitäisi keskittyä olemaan vain onnellinen ja positiivinen. Väsymys vaan iskee vaikket oikeastaan tee mitään. Kotiäidin pitää jakaa itsensä myös lapsilleen, joka päivä 24/7.

Arvatkaa muuten kuinka vihaiseksi voikaan väsynyt äiti tulla siitä, kun tässä ekaks haaveilee saavansa ulkopuolista kotiapua viimeistään siinä vaiheessa, kun kaksoset syntyy ja jonkun mielestä sellanen kotiapu ei tuu kuulonkaan. "Mitä semmonenkin maksaa?" No onko sillä rahalla mitään merkitystä jos ulkopuolisen avun avulla pelastetaan perheen arki ja äidin järki? (Ihan pakko sanoa, että tuo kommentti tuli mieheltä, joka ei ole edes kahta kokonaista päivää joutunut yksin pyörittämään koti/lapsiarkea..)

Voihan sellaisia superäitejä ja -isejä olla, jotka handlaa yksin suurenkin perheen arjen, mutta ei oo häpeä hakee sitä apua ja ottaa sitä vastaan jos sellaista tarjotaan. Mulle kelpaa kyll titteliks se "ihan tavallinen kotiäiti". Mieluummin olen sellainen hymyilevä ja lastensa kanssa hupsutteleva äiti, kuin hiuksiaan repivä, lapset hiljaiseksi karjuva hirviö. Ja jos mä saan mahdollisuuden olla se "ihan vaan tavallinen kotiäiti" tuon ulkopuolisen avun avulla niin mä otan sen enemmän kuin mielelläni vastaan!

Rv 18+1 ja massussa tuntuu kaikki olevan hyvin <3