Maaginen Rv 30+

ja mahan kasvattelua...

 

Aikamoiseen kanveesiin on tän kropan kanssa jo joutunut. Kaikkea en toki voi laittaa täysin raskauden piikkiin, koska herkut on maistuneet nyt paremmin, kuin pariin vuoteen ja kiloja on kertynyt mahtavat 20 kg!
Kipuja on joka päivä nivusissa ja häpyliitoksessa. Olen aika paljon kysellyt apuja häpyliitoskipuihin niin neuvolasta, kuin äippäpoliltakin ja aina samaa vastausta on tarjottu; tukivyö ja särkylääkkeet. No, mulla on nyt lisäksi fyssarilta lainassa SI-tukivyö kahden oman tukivyöni seuraksi. Ensivaikutelma tuon SI-tukivyön kanssa on, että ei anna sen parempaa tukea kuin muukaan kokeilemani tukivyö. Oikeastaan lisää vain paineen tunnetta alakerrassa. Veikkaan, että suurin syy näihin mahtaviin häpyliitos- ja nivuskipuihin on tuo A:n perätarjonta, jota hän ei nyt ole suostunut muuttamaan. Mutta jos nyt jotain hyvääkin pitää hakea niin luojalle kiitos olen sentään välttynyt selkäkivuilta. Niitä oikeastaan olenkin eniten tässä odotellut ja pelännyt *kop kop kop* Liekö muuten näissä Tirpoissa sitten positiivinen syy siihen miksei niitä ole ilmaantunut, koska on pakko pitää ryhtiä hyvänä ja noudattaa ergonomisia liikkeitä muutenkin. Kun ei taivu niin ei taivu :D

Käynti äitipolilla 12.5.-15

Tiistaina siirryimme TAYSsiin seurailemaan tuplien kasvua. Todella miellyttävä käynti ja sain vihdoinkin vastauksia mieltäni painaviin kysymyksiin -> neuvolassa ei olla koskaan osattu vastata kaksosraskauteen liittyvissä asioissa.

Sain kuulla, että alatiesynnytys ei edelleenkään ole täysin poissuljettu vaihtoehto, vaikka A onkin perätilassa. Mikäli kaikki muut Tirppojen synnytykseen vaikuttavat asiat sujuvat hyvin ja tilanne on optimaalinen niin kyllä tällä lantiolla kuulemma saadaan perätilasynnytyskin hoidettua. Mutta tosiaan! Olosuhteiden on oltava aika täydelliset tuohon tilanteeseen. On varmaan parempi kuitenkin vielä asennoitua ensi sijaisesti tuohon sektioon ja tietysti siihen, että vauvat tulevat viihtymät mahassani vielä piiiiitkään :) Kaikki päätetään lopullisesti vasta sitten, kun synnytys käynnistyy ja tilanteet tiedetään.

Tietysti tuosta avautuneesta alatiesynnytyksen mahdollisuudesta mieleeni tuli uusia kysymyksiä, kuten:
- mitkä viikot ovat vielä ihanteellisia alatiesynnytys yritykseen?
- kuvataanko lantioni varmuuden vuoksi, vaikka olen jo aikasemmin puskenut alateitse ulos reilut 4kg painavat pojat?
- vauvojen yhteen kiilautumisriski?
- kyetäänkö molempia vauvojen tilannetta seuraamaan tasapuolisesti ulkopuolelta käsin?
- jos A:n napanuora onkin kiertyneenä kaulalle, miten toimitaan?
- päästäänkö riittävän nopeasti siirtymään hätäsektioon jos A jää jumiin tjms?
- saanko paikalle perätilasynnytyksiä hoitaneen henkilökunnan? Muuten en ala koko touhuun!


Kyselin myös polikäynnillä ohjeita siihen, kuinka tulee toimia jos lapsivedet menee/säännölliset supistukset alkavat. Lääkäri neuvoi, että lapsivesien mennessä tulee mennä makuuasentoon ja soittaa heti ambulanssi. Tällöin tulee olla aika tiiviisti vaakatasossa, koska on vaara, että napanuora luiskahtaa vesien mukana ulos (syynä siis A:n PT).
Säännöllisten supistusten alkaessakaan ei parane jäädä kotiin aikailemaan ja miettimään lähdetäänkö synnärille vai ei. Omalla autolla voimme tuolloin kyllä lähteä matkaan ja vielä painotettiin hyvin vahvasti, että kaksosraskauteen ei liity koskaan ns. turhia sairaalakäyntejä. 

Aika vähän olen googlettamalla löytänyt mitään synnytykseen liittyvää, jossa A olisi perätarjonnassa ja synnytys suoritettu alakautta. Mikäli itse käyn läpi tuon synnytystavan (mistä vielä tähän mennessä tiedän niin vähän) niin toivon hartaasti olevani avuksi edes jollekin, joka käy ehkä joskus kaikkea tätä samaa läpi tuplaraskaudessaan :) Toivoa tietysti voi vielä olla, että A mahtuisi kääntymään vielä raivotarjontaan...

Nyt on pakko lopettaa tämän kertainen blogitekstini, koska lantio-, nivus- ja häpyliitoskivut pahenevat mitä kauemmin istun.