Seurantaultra #2 Tays

Viimeviikkoista SVO-asiaa...

Käytiin jo viime viikon tiistainakin SVO:lla tarkistelemassa tällä kertaa B:n vointia (rv 30+6). B:n liikkeet tuntuivat tosi vaimeina muljauksina ja harvakseltaan jolloin huolestuin. Soittelin SVO:lle, että voinko luottaa kaiken olevan kunnossa jos olen sydän äänet sinä päivänä neuvolassa kuullut, mutta kuulemma niiden perusteella ei ammattilainenkaan voi sanoa mitään vauvan tilanteesta, joten lähdettiin isännän kanssa ajelemaan Tampereelle TAYS:in synnytyspäivystykseen.

Pääsin makoilemaan käyrille ja isäntäkin pääsi sängyn vierelle ihmettelemään monitorissa pomppivia lukuja. Käyrät näytti hyvältä. B:n liikkeitä tunsin muutamat, kun mahallani oleva anturi painoi ilmeisesti "haittaavasti" B:n olotilaa :) Verenpaineet olivat koholla, 128/79 (aamulla neuvolassakin jo 128/78)  ja lämpökin asteen normaalia korkeammalla 35,8. Varmuuden vuoksi jälleen pääsimme vielä lääkärille ultrattavaksi. Tällä kertaa B oli siirtynyt kohdun yläosan poikkitilasta täysin raivotarjontaan ja istukan taakse sivuttain, potkimaan A:ta kylkeen (mikä kiusankappale tuosta B:stä vielä tuleekaan :D). Molemmat vauvat ovat tähän mennessä siis muuttaneet asentoaan niin, että olen huolestunut, kun ei liikkeitä ole tullutkaan entiseen tapaan. Syynä onneksi on ollut aina tuo edessä oleva istukka tai vauvan sivuttainen asento, jolloin potkut kohdistuu aina toiseen kaveriin (Oikeesti!! Äiti ei kyllä nyt tykkää tällaisesta ollenkaan hyvää).

TAYS 25.5.-15 Rv 31+5

 

Taas niin mukava käydä äippäpolilla, kun on niin ihana henkilökunta. Sama hoitaja (kätilö) otti meidät vastaan, kuin viimeksikin. Ei edelleenkään löytänyt meistä mitään vikaa :) Pissanäyte puhdas, paineet ok ja Tirppojen sydänkäyrät kuulemma oikein erinomaiset. Vähän näytti alkukäyrällä makoillessa, että kestosupistus ois ollut päällä, mutta hiipu onneks loppua kohden eikä ollut edes nimeksikään mikään kamalan kipiä... Vähän kivisti vaan ehkä :D Mutta tääkin menee niin sen piikkiin, että isä jätti meidät miljoonankilometrin päähän sairaalasta bussipysäkille ja mulla oli jo tavattoman kova vessahätä!! Koita siinä nyt sitten kävellä rivakasti, pidätellä ja rukoilla, ettei A vain vahingossakaan mojauta virtsarakkoa kohden. No mutta tulipahan pidätyskyky testattua! Aika loistavasti lihakset viel toimii :D

Mutta takas asiaan....

Päästiin sitten taas pienen odottelun jälkeen lääkärin ultrattavaks jne. Kohdunkaula lyhentynyt viimekertaisesta ehkä sentillä (väliä viikko), vähän pehmentymistä, ulkosuu sormelle auki, mutta sisäsuu suljettu eikä irvistä edes painaessa. Ja tällaiseen mielikuvaan mä jäin, että kaikki on oikein mainiosti! Ei tullu mitään kieltoja tai kehotuksia hiljentää tahtia. Tosin mähän olen aika rennosti joutunut ottaa jo muutenkin noiden kipujen takia.

Mutta arvatkaas mitä!? Meidän vauva A oli heittäytynyt vallan hankalaks ja loikoili nyt tyystin alhaalla poikkitilassa. Juu-u. Selkä siellä kohdunsuulla ja peppu painaa oikeanpuoleisia lantioluita. B on jälleen ylhäällä kylkiluiden tuntumassa, missäpä muussa kuin POIKKITILASSA. Mua nyt oikeasti hieman naurattaa nää kavereiden touhut, vaikka kipiäähän tuo tekee. Kohtu venyy sivusuunnassa ja kohta niiltä kyllä loppuu tila! Toivottavasti tajuaisivat nyt kohta jo kääntyä pysyvästi pitkittäin niin antais mukavammin myöden tuo mahakin. A:n painoarvio oli 1600g ja B:n 1750g. Molemmilla normaalisti lapsivettä ja virtaukset hyvät.

Mulla olis ollut vie kourallinen niitä kysymyksiäkin esittää sille ultraavalle lääkärille, mutta hän vaikutti suht kokemattomalta (minkä ei todellakaan pitäisi antaa vaikuttaa asiaan!!) ja olin taas niin yllättyneenä noista Tirppojen asennoista. En tiedä pystyykö tässä mitenkään muuten valmistautumaan synnytykseen muuta kuin koittaa henkisesti olla taas avoin ottaa tilanteet vastaan niin kuin ne sitten vastaan tulee. No mutta parin viikon päästä sitten uudelleen seuranta ultraan äippäpolille... "Niin siis jos et oo vielä siis jakaantunut", kuten tämä ihana uutta aikaa tuova kätilö asiaa kommentoi :D No ei vissiin oo pelkoo, että nyt kahden viikon sisällä synnyttäisin! Kyllä me suht pitkälle vielä päästään tän kokoonpanon kanssa :)

Muuta...

Ihan poikki koko nainen! Eilisestä reissaamisestahan tää väsymys ja turvotus vissiin nyt johtuu. Iltaan mennessä alkaa jo olo normalisoituun, mutta aamu oli kyllä yhtä tuskaa. Heräsin puoli viideltä aamulla järkyttävään päänsärkyyn. Koko aamu menikin sitten oikeastaan nukkuessa pieniä pätkiä sohvalla. Kotimittarilla kun mittailin niin aika alhasia paineita näytti 98/62. Ei muuta kuin kahvia pari kuppia heti, kun tuntu siltä ettei sen haju enää ällöttäis. Olo kyllä parani ja kun vielä muistaa juoda tota vettä riittävästi niin kyllä tää tästä lähtee taas käyntiin.

Sahalahden mummu ja vaarikin tuli nappaan nuorimmaisen pariks päivää hoitoonsa niin kyllä tässä saa itse vedellä lepiä ja poika taas päiviinsä aktiviteetteja. Ihania ovat isovanhemmat kaikki, kun auttelevat näin. Vähän epäilen tosin tota mun lepäämistä nyt, koska kotihommat kasautuu. Jos sitä sitten hitaalla tahdilla tekis noita kotihommia pois jaloista, kun ei oo sitä hovimestaria vie niitä tekemässä ;) Mut tää ilta kerätään vie ihan lunkisti taas voimia sohvalla.

 

 

Supistuksia...

ja sairaalakassin pakkaamista.

Joo! Nyt tuli töpinää töppösiin taas kerran :D
Äidilleni eilen tokasin kotiin päin lähteissäni, että täytyy alkaa pakkaileen sairaalakassia valmiiksi. Huomasin, että äiteen ilme hieman muuttu ja tais nielasta kahviaan vähän väärään kurkkuunkin, ennen kuin tajusin selventää, ettei se lähtö siis vielä tänään olis tulossa :) Tarkensin sitten vaan, että viikon aikana on oikeastaan joka päivä tullut jonkinlaista uutta vaivaa mukaan kuvioihin niin eipä se vissiin ihan kamalan turhaa ennakointia olis pakata kassi valmiiksi. Laskeskelin, että raskausviikko 37+ alkaa kuitenkin JO 44.päivän päästä...

Tänä aamuna heräsin sitten kuudenmaissa vessaan (rv 30+5) ja kävin poikkeen jääkaapin kautta hörppäämässä lasillisen mehua. Yleensä oon yönkin aikana tuntenut vauvojen möyrinää mahassa aika ajoin, mutta nyt en ollut liikkeisiin havahtunut koko yönä. Palasin takas sänkyyn makoilemaan suht virkeänä ja odotellen vauvojen heräilyä, kunnes huomasin tapahtuvan ihan jotain muuta. Aaltoileva juiliminen lantion seudulla sekä alavatsalla ja näiden kaveriksi ilmaantui jomotus alaselkäänkin!! Tunnin ajan niitä supistuksia tuli, enkä kyllä vielä pahemmin ehtinyt huolestua asiasta, koska eivät olleet A) kovin napakoita ja B) keskityin oikeastaan ennemminkin hakemaan niitä vauvojen liikkeitä. Tovin sain painella mahaa ennen kuin alkoi vauvojen muljuaminen. Molemmat chek! Tarkistin vielä B:n sykkeet doplerilla, koska mulla on sellanen fiilis, että hän on hakeutunut nyt uuteen asentoon mahassa. Luultavasti B on nyt enemmän piilossa istukan takana ja sen takia PALJON rauhallisempikin kuin ennen.  A:n sydän ääniä en oo ite saanut toviin bongattua doplerilla, mutta liikkeitä kylläkin senkin edestä.

Niin se sairaalakassi...

No sainhan mä siis eilen sitten jo kirjoitettua jopa listan mitä sinne kassiin pitäisi tulla:

- neuvolakortti (kulkee nykyään kyllä mukana jo ihan kauppareissullakin)
- peseytymisvälineet (shampoo & hoitoaine, hammasharja + -tahna)
- hiustenkuivain
- harja + pinnit jne.
- imetysliivit
- liivinsuojat
- siteet
- huulirasva
- rasva
- VILLASUKAT!
- sisäkengät
- puhelin ja laturi
- vihko ja kynä
- tabletti ja netti (voi olla, että sairaalassa vietetyt unettomat yöt lieventyis ja onhan siinä Hangouts ;))
- silmälasit
- ehostustarvikkeet
- SUKLAATA!
- kotiutumisvaatteet (ellei isäntä tuo sitten joku kerta tullessaan, kun tietää säästä paremmin)

Nää ei todellakaan ole missään tärkeysjärjestyksessä :D
Pääasia vissiin, että tuo neuvolakortti olis mukana, kun lähtö tulee.
Imetysliivejäkin pitäs hommata. Yhdet mulla on, mut kyllä muutamat lisää tarvis jostain etsiä.
Minikokoinen shamppoo pullo pitäis metsästää jostain kaupasta. Hoitoaine mulla on kaapissa. Minkä lie tuotteen kaupanpäällisenä nyt sitten tullutkaan :) Vaikka lista näyttää kovin pitkältä niin eihän nuo kovin isoa kassia vaadi. Tietysti riippuen siitä, millaisen varaston mielin ottaa suklaata mukaan ;) Mutta se on tosi, että mitään suklaavarastoa ei kyllä ole enää synnärille lähtiessä jos nyt jo niitä levyjä alan kassiin pakkaamaan!

Tirppojenhan vaatteet taas voi isäntä tuoda sitten mukanaan aikanaan. Tai jos kotiudun ennen vauvoja niin pääsenhän sitten itsekkin niitä taas valkkaamaan :)

Nyt on ollut taas niin "rankkaa" istua tässä kirjoittelemassa, että kivut alkaa yltyä. Sohva kutsuu ja taidanpa keskittyä taas kiinnittämään huomiota vauvojen liikehdintään :)

P.S. Kokeilin jo ihan konkreettisesti aloittaa tuota sairaalakassin pakkaamista. Puolen tunnin yrittämisellä sain sinne villasukat... En siis saa vielä tähän postaukseen kuvaa valmiista kassista odottamassa h-hetkeä *virn*

Maaginen Rv 30+

ja mahan kasvattelua...

 

Aikamoiseen kanveesiin on tän kropan kanssa jo joutunut. Kaikkea en toki voi laittaa täysin raskauden piikkiin, koska herkut on maistuneet nyt paremmin, kuin pariin vuoteen ja kiloja on kertynyt mahtavat 20 kg!
Kipuja on joka päivä nivusissa ja häpyliitoksessa. Olen aika paljon kysellyt apuja häpyliitoskipuihin niin neuvolasta, kuin äippäpoliltakin ja aina samaa vastausta on tarjottu; tukivyö ja särkylääkkeet. No, mulla on nyt lisäksi fyssarilta lainassa SI-tukivyö kahden oman tukivyöni seuraksi. Ensivaikutelma tuon SI-tukivyön kanssa on, että ei anna sen parempaa tukea kuin muukaan kokeilemani tukivyö. Oikeastaan lisää vain paineen tunnetta alakerrassa. Veikkaan, että suurin syy näihin mahtaviin häpyliitos- ja nivuskipuihin on tuo A:n perätarjonta, jota hän ei nyt ole suostunut muuttamaan. Mutta jos nyt jotain hyvääkin pitää hakea niin luojalle kiitos olen sentään välttynyt selkäkivuilta. Niitä oikeastaan olenkin eniten tässä odotellut ja pelännyt *kop kop kop* Liekö muuten näissä Tirpoissa sitten positiivinen syy siihen miksei niitä ole ilmaantunut, koska on pakko pitää ryhtiä hyvänä ja noudattaa ergonomisia liikkeitä muutenkin. Kun ei taivu niin ei taivu :D

Käynti äitipolilla 12.5.-15

Tiistaina siirryimme TAYSsiin seurailemaan tuplien kasvua. Todella miellyttävä käynti ja sain vihdoinkin vastauksia mieltäni painaviin kysymyksiin -> neuvolassa ei olla koskaan osattu vastata kaksosraskauteen liittyvissä asioissa.

Sain kuulla, että alatiesynnytys ei edelleenkään ole täysin poissuljettu vaihtoehto, vaikka A onkin perätilassa. Mikäli kaikki muut Tirppojen synnytykseen vaikuttavat asiat sujuvat hyvin ja tilanne on optimaalinen niin kyllä tällä lantiolla kuulemma saadaan perätilasynnytyskin hoidettua. Mutta tosiaan! Olosuhteiden on oltava aika täydelliset tuohon tilanteeseen. On varmaan parempi kuitenkin vielä asennoitua ensi sijaisesti tuohon sektioon ja tietysti siihen, että vauvat tulevat viihtymät mahassani vielä piiiiitkään :) Kaikki päätetään lopullisesti vasta sitten, kun synnytys käynnistyy ja tilanteet tiedetään.

Tietysti tuosta avautuneesta alatiesynnytyksen mahdollisuudesta mieleeni tuli uusia kysymyksiä, kuten:
- mitkä viikot ovat vielä ihanteellisia alatiesynnytys yritykseen?
- kuvataanko lantioni varmuuden vuoksi, vaikka olen jo aikasemmin puskenut alateitse ulos reilut 4kg painavat pojat?
- vauvojen yhteen kiilautumisriski?
- kyetäänkö molempia vauvojen tilannetta seuraamaan tasapuolisesti ulkopuolelta käsin?
- jos A:n napanuora onkin kiertyneenä kaulalle, miten toimitaan?
- päästäänkö riittävän nopeasti siirtymään hätäsektioon jos A jää jumiin tjms?
- saanko paikalle perätilasynnytyksiä hoitaneen henkilökunnan? Muuten en ala koko touhuun!


Kyselin myös polikäynnillä ohjeita siihen, kuinka tulee toimia jos lapsivedet menee/säännölliset supistukset alkavat. Lääkäri neuvoi, että lapsivesien mennessä tulee mennä makuuasentoon ja soittaa heti ambulanssi. Tällöin tulee olla aika tiiviisti vaakatasossa, koska on vaara, että napanuora luiskahtaa vesien mukana ulos (syynä siis A:n PT).
Säännöllisten supistusten alkaessakaan ei parane jäädä kotiin aikailemaan ja miettimään lähdetäänkö synnärille vai ei. Omalla autolla voimme tuolloin kyllä lähteä matkaan ja vielä painotettiin hyvin vahvasti, että kaksosraskauteen ei liity koskaan ns. turhia sairaalakäyntejä. 

Aika vähän olen googlettamalla löytänyt mitään synnytykseen liittyvää, jossa A olisi perätarjonnassa ja synnytys suoritettu alakautta. Mikäli itse käyn läpi tuon synnytystavan (mistä vielä tähän mennessä tiedän niin vähän) niin toivon hartaasti olevani avuksi edes jollekin, joka käy ehkä joskus kaikkea tätä samaa läpi tuplaraskaudessaan :) Toivoa tietysti voi vielä olla, että A mahtuisi kääntymään vielä raivotarjontaan...

Nyt on pakko lopettaa tämän kertainen blogitekstini, koska lantio-, nivus- ja häpyliitoskivut pahenevat mitä kauemmin istun.