Rakenne ultrassa käyty...

Viimeviikolla siis käytiin rakenneultrassa jossa kaikki näytti olevan pääpiirteittäin hyvin. Vauva A painoi 349g ja B 347g, joten ravinnon jako tuohon saakka sujui tasaisesti :) Uusinta ultrassa kävin eilen, jossa tarkistettiin vauvojen sydämet ja muutamat muut rakenteet vielä paremmin, koska viimeksi näitä ei nähty. Myös koko eroa oli havaittavissa jo A:n ja B:n välillä. Minulla on molemmat istukat aika lailla mahan etuseinässä. Toinen istukka vielä jännästi kiertyneenä sivulle ja taakse ja vielä aika likellä kohdun suuta (n.2,5cm). Vaadittava etäisyys olisi kuulemma noin 4cm, mutta toivoahan on, että istukka siitä vielä itsekseen nousee ja vetäytyy kauemmaksi.

Tällä kertaa menin ultraan yksin ja sain tilaisuuden varmistaa ultraajalta olinko edellis viikon ultrakuvista katsellut vauvojen sukupuolia oikein. No kyllä vain!! Valitettavasti en asiaa pysty vielä julkisesti ilmoittamaan, koska avokkini haluaa pitää jännityksen loppuun saakka :) Kunnioitamme tätä siis.

Joka tapauksessa seuraava seurantaultra on n. 5 viikon kuluttua ja ennen tuota ultraa ehdin vielä pyörähtää neuvolassakin, josta pitäisi nuo KELAn paperit vihdoin saada käteen. Pääsee niitäkin asioita laittamaan sitten jo eteen päin. Muunmuassa äitiyspakkausta voipi alkaa suunnittella tilaavansa <3 Minulle nyt on suht se ja sama kumman vuoden pakkaus sieltä pamahtaa, 2014 vai 2015, tykkään molemmista.

Kevät!

Ihanaa! Aurinko paistaa ja lumet sulaa <3 Ja voi tsiisus, miten tää aika voi kulua näin nopeasti! Tänään  21+2 ja edessä olisi vain noin 16.viikkoa (jos sitäkään)!!! Tuntuu, että en ehdi tai yksinkertaisesti vain jaksa tehdä kaikkea mitä pitäis. Maha alkaa oleen jo suht kookas ja kasvaa kovin nopeasti. Ryhdin kun pitää hyvänä niin maha ei paina kylkiluita ja riittävät sohvalla makoilu hetket pitävät nivusten kipeytymisen kurissa... niimpä joo.

Tänään kuitenkin oli peli menetetty jo ennen puoltapäivää! Nivuset ihan tulessa ja edessä häämötti kauppareissu villiintyneet 2,5 vuotiaan kanssa. Ei tarttenut enää unelmoida lähtevänsä rentouttavalle rattailuajelulle kevät auringon paisteeseen vaan piti soittaa avokki tuomaan auto kotio, että päästään ruokakauppaan ja asioille.

Olipahan reissu! En nyt vähään aikaan taas anna tuon koltiaisen päästellä kaupassa pikkukärryjen kanssa. Mistä se on saanut tollasen riiviöpistoksen nyt yhtäkkiä?? Auringosta??!
Kärryihin poika yritti heitellä vanukkaita, keksejä ja kaikkea mitä nyt oli tän taaperon käsien ulottuvilla. PUUH! No siinä onneks meni ohitse äidinkin mielihalut kermamunkkeja kohtaan, kun piti hillitä tätä pienempää hamstraajaa :D No pahinta itkupotkuraivaria ei kuitenkaan tullu, vaikka poika kävikin lattialla istumassa ja huutamassa pää punaisena, kun en suostunut tulemaan juuri siihen suuntaan mihin hänen mielestään olisi pitänyt mennä. Mmm... ja mietin, että mikä aivopieru tuli just silloin, kun piti noita kärryjä valita...

Kotona sitten kyllä ajattelin, että tänään nukutan pojan päikkäreille vaikka väkisin, koska tästä asiasta olen nyt muutamana päivänä niin helposti lipsunut ja saanut tutaa iltasella sen karvaan kohtalon, että poika käy ylikierroksilla ja iltatoimet menee plörinäksi. Ja voi että nyt on helpottunut olo! Poika nukahti pienoisten tappeluiden jälkeen kainaloon meidän sänkyymme ja mä pääsin tämän episodin jälkeen rentoutuun ruoan laiton pariin. Perjantain kunniaksi väsäsin Igorin kanaa! On se niiiin hyvää!!!

 

 

Igorin kanaa.

Taitaa tänä iltana saunan kiuas lämmetä heti, kun poika on yöunilla... Jos tuo päätä ympäröivä kiristävä panta häviäis ja nivuskipu hellittäis... taidanpa suoda itselleni myös muutaman lakun...

Hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille!